Nämä runot kirjoitin helmikuussa hurmio päällä ja mahtailu mielessä. On se vaan niin ihanaa kiljua joskus ja karjaista väliin. Asun yksin, mutta käyn päivittäin kiivaita keskusteluja kissani kanssa. Se on aika hyvä kuuntelija, sitä paitsi se osaa vähän muitakin kieliä, niinku esmes ruotsia ja vähän venättä. Parhaiten se puhuu meidän yhteistä kissankieltä. Mä yritin ekaks kirjoittaa nää runotkin kissankielelle, mutta mun mielitiettyni ei olis ymmärtänyt niitä. Sille olen omistanut ainakin yhden runon, on nääkin tavallaan, koska se on jo lukenut nämä. Ja se on ollut mun inspiraattori. Ah.

Metallisoppaa

 

tänään meillä tehdään metallisoppaa ja

hölynpölypuuroa

sokean kanan jyväleipää ja

sokean Reetan tietolaareja

silmäpullaa ja

kummin kaimaa

kellarihiiriä kanankoipia

koirankakkaa ja

kissanviiksiä

sipulia sekaan ja

salmiakkia

sukanvarsia

sipaisu

 

ja metalli soi ja

masiina puhkuu

voi sitä menoa!

 

 

Nyt me mennään myyntiin

 

Vahvuuksiamme ovat:

hyvä huumorintaju,

kierot silmät,

iso maha ja

kampurajalat,

luja tahto ja

mahdottomat muskelit.

 

Heikkouksia ei meillä ole,

tai no otetaan malliksi muutama:

ikirouta (joka on sulamassa)

vetoinen ovensilmä (jota tilkitään)

paukkuvat patterit (joita korjaillaan)

pahansisuiset kakarat (joita ojennetaan).

 

Siinä me olemme,

ottakaa tai jättäkää,

olkaa hyvä.